Koiratarhalla näkyvät kevään merkit

 

Kevään tulo tietää tarhalla uutta puuhaa. Siellä varaudutaan nyt muun muassa punkkikauteen hankkimalla koirille punkkipantoja ja leikkaamalla nurmikoita.

 

Punkki on hämähäkkieläin, joka imee verta nisäkkäistä, niin ihmisistä kuin eläimistäkin. Varsinkin pitkässä heinikossa möyrivät lemmikit ovat vaarassa saada punkin nahkaansa. Punkit voivat aiheuttaa useita eri sairauksia. Yleisin niistä on borrelioosi.

 

Ilmojen lämmettyä lemmikit kannattaakin tarkastaa säännöllisesti. Erityisen huolellisesti kannattaa katsastaa ne alueet, joilla on paljasta ihoa, esimerkiksi korvat, kainalot, nivuset ja kasvojen alue.

 

Koiran omistaja voi suojata lemmikkinsä hankkimalla sille punkkipannan. Metsälenkin jälkeen on hyvä kammata koira. Sillä voi säästyä suuremmalta vaivalta, kun turkin päälle tarttuneet punkit jäävät kamman piikkeihin.

 

Jos kuitenkin käy niin, että punkki pääsee iholle asti, voi sen poistaa punkkipihdeillä. Niitä saa esimerkiksi eläinkaupoista ja apteekeista. Tarjolla on erilaisia malleja.

 

Kukko ja kanat ulos

 

Tarhan omat lemmikit, kukko ja viisi kanaa pääsivät hiljattain ulos. Ne piristyvät silmissä, kun aurinko alkaa lämmittää. Kanat nautiskelevat hiekkakylvyistä ja munivat tiuhempaan kuin talvella. Kukko kiekuu lähes taukoamatta ja pitää tiukasti järjestystä yllä.

 

Kevään myötä tarhan aamurutiinitkin muuttuvat. Ulkoilmassa viihtyvät kissat muuttavat ulkokoppeihin ja viettävät niissä päivät. Aamut alkavat nyt kissojen kuljettelulla eläinten ruokkimisen sijaan. Tähän aikaan vuodesta tarhalle tulevat löytökissat on pakko leikata välittömästi. Kiiman takia tuskaisimmat eivät malta edes syödä.

 

Vähitellen hyönteisten herätessä ilmestyvät myös ampiaiset. Siltä varalta, että joku kissoista tai koirista sattuisi tekemään lähempää tuttavuutta pistävän kaverin kanssa, eläinten lääkekaappiin hankitaan kyypakkauksia. Ne tehoavat muihinkin hyönteisten aiheuttamiin allergisiin reaktioihin.

 

Edessä ovat myös kevätkauden madotukset. Normaali kotikissa tai -koira on hyvä madottaa kahdesti vuodessa, keväällä ja syksyllä. Sen sijaan ulkokissat ja metsästyskoirat kannattaa madottaa useamminkin, sillä ulkona ollessaan ne saattavat pistellä poskeensa yhtä sun toista.

 

Hupia fasaaneista

 

Värikkäät ja kalkattavat fasaanit ovat taas ilmaantuneet tarhan ympäristöön keikaroimaan. Ne ilahduttavat erityisesti tarhan koiria tarjoamalla niille uutta ihmeteltävää.

 

Hiljattain tarhalle on tullut aiempaa enemmän kodittomia koiria. Parin viikon sisään tarhalle on majoittunut puolenkymmentä hyväkäytöksistä ja nuorta koiraa. Leikkauksen jälkeen ne ovat täysin valmiita muuttamaan uusiin koteihin.

 

Suosittu Marko Tammilehdon vetämä koirakoulu alkaa 4.5. kello 18. Paikkoja on rajoitetusti, mutta niitä kannattaa yhä kysellä.

 

Sirpa Taskinen

-----------------------------------------------------------------

Tarhan taviskissat jäävät turhaan huomiotta

 

 

Moni kissan hankkija valitsee tarhan kulloisestakin katraasta ulospäinsuuntautuneen ja persoonallisennäköisen lemmikin arkisennäköisten arkajalkojen jäädessä vaille huomiota. Se on täysin ymmärrettävää. Samahan koskee meitä ihmisiäkin: sanavalmiit ja hauskat tyypit huomataan helpommin kuin hiljaiset.

 

Tarhalla majailee nyt yli 20 kissaa ja niitä kaikkia voisi luonnehtia tavallisiksi. Ne näyttävät tavanomaisilta ja monet ovat hieman arkoja tai vetäytyviä.

 

On hyvä muistaa, että pelkästään turkkia tuijottamalla ei kissan luonne pääse esiin, vaan se vaatii paljon tarkempaa tutustumista. Moni aranoloinen kissa reipastuu silminnähden uuteen kotiin ja omistajaan totuttuaan.

 

Myös pentukissoilla on huomattavasti enemmän kysyntää kuin aikuisilla kissoilla. Aikuinen kissa ei kuitenkaan ole yhtään huonompi vaihtoehto, sillä sen luonne on jo ehtinyt muovautua. Uusi omistaja tietää jo hankintavaiheessa paremmin, millaiseen lemmikkiin on sitoutumassa.

 

Dieettikissat

 

Pisimpään tarhalla ovat majailleet Sointu, Vesa-Rudolf eli Vesku ja Raakel. Vesku ja Raakel ovat pitäneet hyvin puolensa ruoka-aikaan ja niinpä ne onkin pantu dieetille. Sointu puolestaan on sutjakka kissa ilman erityistä painonvartiointiakin. Kaikki kolme ovat hyvin seurallisia.

 

Lydia on vähän kiukkuisenoloinen, mikä on saattanut säikyttää jokusen potentiaalisen ottajan. Sen olisi hyvä päästä sellaiseen kotiin, missä ei ole muita kissoja. Sille sopisi erinomaisesti joku siisteyttä rakastava omistaja. Se on nimittäin erittäin tarkka siitä, että sen hiekkalaatikko on puhdas.

 

Myös Misu on siinä määrin itsenäinen, että sen olisi hyvä päästä kotiin, jossa ei ole muita kissoja. Se tuli tarhalle sisarensa kanssa. Siskokissa sai sittemmin kodin ja on sopeutunut hyvin.

 

Timna ja Tinja tulivat tarhalle pentuina ja jäivät silloin reippaampien kohtalotovereidensa varjoon. Nyt ne ovat kuitenkin päässeet eroon turhasta arkuudestaan. Molemmilla on unelman pehmeä turkki, joten niiden silittely tuntuu erityisen miellyttävältä.

 

Sairas Inkku

 

Ingeborg eli Inkku kaipaisi kipeästi omaa kotia, sillä sitä vaivaa munuaisvika. Sairaus pysyy aisoissa ruokavaliolla. Eläinlääkäriltä ostettava kuivamuona ei ole erityisen kallista, mutta pitää oireet loitolla. Inkku on seurallinen ja leikkisä, vaikka onkin jo iäkäs. Se sopisi hyvin kaveriksi tv:n katseluun, koska se tulee mielellään syliin.

 

Milady ja Selma tulivat aikoinaan molemmat tarhalle pentujensa kanssa. Pennuille löytyi koti, mutta emot jäivät. Molemmat olivat erityisen villejä, mutta varsinkin Milady on kesyyntynyt sitkeän työn tuloksena. Selman olisi hyvä päästä vielä opettelemaan kesykissan tapoja vaikkapa kotihoidossa. Molemmat tulevat toimeen muiden kissojen kanssa.

 

Ansa ja Wille-Rolle ovat alle vuoden ikäisiä ja hyvin arkoja. Tyttökissana Ansa on kuitenkin vähän sähäkämpi. Se tulee jäämään pienikokoiseksi. Molemmat ovat kilttejä ja ne tulevat toimeen koirienkin kanssa.

Kuva ja teksti Sirpa Taskinen

-----------------------------------------------------------------

Koira ei ole puutarhakoriste

 

 

Koiratarhalla on vuosien varrella moneen kertaan todettu, että jatkuva ulkoilmaelämä ei sovi koiralle. Omissa oloissaan ulkona elelevä lemmikki itsenäistyy liikaa, eikä enää ymmärrä, mihin se oikein tarvitsee ihmisomistajaa.

 

Saman voi kääntää toisinpäin. Miksi hankkia lemmikkiä, jos ei jaksa kuin katsella sitä ohimennen niin kuin puutarhatonttua?

 

Ulkokoirasta tulee helposti tavallista tottelemattomampi. Se ei nimittäin ymmärrä puhetta ja käskyjä, koska ei ole saanut tilaisuutta tottua niihin.

 

Koira kaipaa ihmiskontaktia. Sille ei riitä, että se voi tarhastaan tai kopistaan käsin seurata ulkopuolisena, miten oma perhe puuhailee kotoisasti sisätiloissa. Tilannetta ei pelasta myöskään se, että seuraksi ulkotiloihin hankitaan toinen koira.

 

Rankkaa myös fysiikalle

 

Jatkuva ulkona eläminen rasittaa paitsi koiran luonnetta myös sen fyysistä terveyttä. Kylmissä oloissa kuluu enemmän energiaa. Jatkuvasti ulkona eläneet koirat kuolevat usein sisäkoiria nuorempina. Lisäksi löyhässä valvonnassa moni vaiva saattaa helposti jäädä huomaamatta.

 

Positiivista on se, että tarhalla on myös havaittu, että ulkokoira oppii sisäsiistiksi. Viimeisin todiste siitä on tarhan pitkäaikainen ja vanhin asukki Jakke. Iäkäs suomenajokoira löysi viimein kodin ja elelee nyt tottuneesti kerrostalossa sulassa sovussa useiden muiden lemmikkien kanssa. Omistajan toinen koira, jonka suhtautumista alkuun pelättiin, on Jaken suuri ihailija.

 

Moni on havitellut tarhan paksuturkkista ja sekarotuista Fargoa kotiinsa ulkokoiraksi. Kaksi- tai kolmevuotias uros löytyi viime syksynä Palosaarelta. Sen omistajaa ei sen sijaan koskaan löytynyt. Sen taustasta ei tiedetä mitään.

 

Fargo näyttää karhukoiralta. Se on keskikokoinen ja sillä on iso pää. Luonteeltaan se on seurallinen ja hyväkäytöksinen. Narttukoirien kanssa se tulee toimeen hyvin, mutta uroksia se ei sulata.

 

Ujot kissat kotihoidossa

 

Kolme ujoa kissanpentua sai viimein kotihoitopaikan. Jaki, Nuka ja Raisa nauttivat nyt tilapäisistä kotioloista, mutta joukon reippain, Renny, majailee yhä tarhalla.

 

 

Tarhalla ollaan kovin kiitollisia ystävällisille kotihoitajille, sillä kissoja ja kaneja riittää. Koiratilanne on tällä hetkellä kohtalainen.

Kuva ja teksti Sirpa Taskinen

------------------------------------------------------------------


Kaisa on tarhan kovapää

 

 

Neli- tai viisivuotias Kaisa on tällä hetkellä epäilemättä koiratarhan uppiniskaisin koditon. Se on sekarotuinen, eikä siitä juuri voi sanoa, mitä rotuja siinä on. Kooltaan on sitä voisi luonnehtia keskikokoiseksi ja rakenteeltaan siroksi.

 

Kaisa on selvästi saanut vapaan kasvatuksen, eikä se oikein vieläkään tahdo ymmärtää, miksi sen pitäisi totella. Liiallinen lelliminen yhdistettynä jääräpäiseen luonteeseen tekee koirasta melko haasteellisen koulutettavan.

 

Se on myös kovin innokas, joten tarhalla sitä on ensi alkuun opetettu rauhoittumaan. Rauhoituttaessa koiraa vain silitellään hiljaa. Sille ei edes jutella, koska se innostuu riehumaan jo yhdestä sanasta. Harjoitukset alkavat tuottaa tulosta ja koira on oppinut hetkittäin hiljentymään, joten toivoa selvästi on.

 

Kaisa on erittäin ihmisrakas. Kissoja kohtaan se käyttäytyy rajusti huolimatta siitä, että samassa kodissa sen kanssa eleli kissa. Uroskoiria kohtaan se malttaa käyttäytyä, mutta toiset nartut saavat huutia. Pentukoiria ei tohdi tuoda sen lähelle.

 

Perustaidot hallussa

 

Koiralla on hassu tapa takertua tassulla käsivarteen, kun sitä rapsuttelee. Se osaa istua ja antaa tassua, mutta on kokonaan toinen juttu, huvittaako sitä.

 

Kun Kaisan saa viimein ymmärtämään, että sen on tehtävä, mitä käsketään, ollaan jo voiton puolella. Sitä on helppo motivoida ruualla.

 

Raisu, mutta lempeä Kaisa kaipaakin nyt jämäkkää kouluttajaa. Uuden omistajan olisi hyvä olla tottunut koiriin. Kovapäinen koira vaatii vielä kovapäisemmän omistajan. Enää sille ei saa antaa periksi, vaan sille on viimeinkin lempeästi näytettävä, kuka käskee.

 

Kotihoitoa kissoille

 

Tarhalla on kaksi kissaduoa, jotka kaipaavat erityisen kipeästi kotihoitopaikkaa. Toinen kaksikoista on Jaki ja Nuka ja toinen Renny ja Raisa. Molemmat parit ovat niin arkoja, että niiden olisi hyvä totutella kotioloihin ja reipastua.

 

 

Sirpa Taskinen

------------------------------------------------------------------


Kissakin tarvitsee tekemistä

 

 

Uusi kissan omistaja saattaa yllättyä suuresti, jos kuvittelee hankkineensa sohvalla löhöilevän varpaidenlämmittäjän, joka kaipaa vain ajoittaista rapsuttelua ja ruokapurkin avaamista. Kissoilla on suuria luonne-eroja, mutta lähes kissa kuin kissa kaipaa aktiviteetteja. Kotioloissa se tarkoittaa tietysti leikkimistä.

 

Omistaja oppii nopeasti huomaamaan, millaiset lelut ja leikit omaa lemmikkiä eniten innostavat. Moni kissa viihtyy hyvin toisen kissan seurassa. Toinen saman lajin edustaja onkin paras leikittäjä, jos vain omistajalla on mahdollisuus ottaa useampi kissa.

 

Jos kissalla ei ole virikkeitä eikä sitä leikitetä, kertyy sille helposti ylipainoa ja se voi passivoitua. Pahimmillaan se alkaa järjestellä kotia uuteen uskoon repimällä huonekaluja ja tapetteja. Toki kissan omistajan on oltava valmis mukauttamaan sisustusta lemmikin mukaan eikä päinvastoin, mutta pahimmat tuhot voi monesti välttää järjestämällä eläimelle muuta touhua.

 

Kissan aktivoiminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että se päästetään ulos seikkailemaan ominpäin. Omistaja ei voi valvoa vapaana liikkuvan lemmikin tekemisiä ulkona. Esimerkiksi kaupunkialueella liikenne on lemmikille suuri uhka. Vieraalla pihalla piipahtaessaan kissa taas saattaa herättää närää jo pelkällä olemassaolollaan.

 

Railakas Ron

 

Jos jossakin kissassa riittää virtaa, niin ainakin tarhan mustavalkoisessa Ronissa. Koheltava poikakissa tuli tarhalle lokakuussa ja on nyt noin puolivuotias. Sille riittää leluksi mikä tahansa lattialta löytynyt roska. Kesken leikin se saattaa sännätä syliin tai olkapäälle kehräämään ja puskemaan.

 

Tullessaan Ronilla oli paha flunssa ja silmätulehdus. Tulehduksen aiheuttaman kutinan vuoksi se raapi haavan toiseen silmäänsä. Sittemmin antibiootit tehosivat eikä silmä vaadi enää hoitotoimenpiteitä. On kuitenkin epäselvää, palautuuko siihen näkö. Vammansa vuoksi Ron sai lempinimekseen Mad eye.

 

Viime kesänä tarhalle tuli samasta kodista kaksi Ronia huomattavasti arempaa tyttökissaa, Timna ja Tinja. Ne ovat pian vuoden ikäisiä. Timnan turkki on harmaavalkoinen ja Tinjan mustavalkoinen. Molemmat ovat hyvin sieviä.

 

Parasta olisi, että tytöt saisivat uudet kodit mahdollisimman pian tai että ne pääsisivät ainakin väliaikaisesti kotihoitoon ja vähitellen eroon turhasta arkuudestaan. Ne sopisivat hyvin sellaiseen kotiin, missä on kissa jo ennestään, sillä ne saavat turvaa lajitovereistaan.

 

 

Kuva ja teksti Sirpa Taskinen

------------------------------------------------------------------

Pontus pitää yhä vahtia tarhalla

Monirotuinen ja suurikokoinen Pontus esittäytyi Koiratarhan kohtaloissa jo viime syksynä kolmen muun uroksen kanssa. Sittemmin ne kolme muuta saivat uudet kodit, mutta Pontus päivystää yhä tarhalla.

 

 

Liekö syynä siihen, ettei uutta kotia ole vielä löytynyt, se että koira on sangen jääräpäinen kaveri ja vaatii määrätietoisen ja tarmokkaan omistajan. Lapsiperheeseen se ei sopeutuisi, eikä se myöskään pidä toisista koirista.

 

Sen sijaan Pontus sopisi mainiosti esimerkiksi maataloon pihavahdiksi. Sillä on selvästi laumanvartijan piirteitä. Luonteeltaan Pontus on itsenäinen ja tyytyy melko vähään. Herkuista se pitää kovasti.

 

Kesällä kolme vuotta täyttävä Pontus on kehittynyt viime syksystä. Se on oppinut jokusen peruskäskyn, vaikka kouluttamisessa onkin yhä työsarkaa. Lisäksi se on trimmattu ja kastroitu. Autoja Pontus ei siedä, mutta matkustaa silti itse autossa ihan mukisematta.

 

Jyrsijöitä kotimajoitukseen

 

Tarhalla majailee tällä hetkellä viisi kania ja yksi marsu. Uusin jyrsijöistä on kauniin ruskea tyttökani. Niiden toivottaisiin löytävän kodit pikaisesti, sillä ne vievät majoitustiloja kissoilta, joita tulee tarhalle tasaiseen tahtiin.

 

Marsu oli tarhalle tullessaan erittäin huonossa kunnossa ja hetken aikaa sen pelättiin menehtyvän. Paitsi, että marsu kieltäytyi syömästä ja juomasta, oli se myös kylmettynyt ja peloissaan. Nyt se on kuitenkin toipumaan päin, mutta kaipaisi kotihoitopaikkaa, jossa voisi kuntoutua kokonaan. Myös muille jyrsijöille kelpaisi kunnon kotihoito.

 

Jos suunnittelee jyrsijän ottamista lemmikiksi, on hyvä muistaa, että esimerkiksi kanit kaipaavat paljon hoitoa ja tilaa. Isokaan huoneisto ei ole niille turhan suuri leikkikenttä.

 

Lisäksi jyrsijöiden ravinnon kanssa on oltava tarkkana. Sekä kaneille että marsuille on tarjottava hyvälaatuista heinää. Marsujen c-vitamiinin saannista on myös huolehdittava. Tarjolla on esimerkiksi lisäravinnetta, jota niille voi antaa normaaliruuan lisäksi.

 

Tavarat pois portilta

 

Tarhan portille ilmestyy ajoittain lahjoitustavaraa niinä aikoina, kun tarha ei ole auki. Osa tavarasta on sellaista, että sitä ei voida tarhalla hyödyntää, vaan se joudutaan kuskaamaan kaatopaikalle. Koiratarha joutuu maksamaan muiden yritysten tapaan jätteistä normaalin jätteenkäsittelymaksun. Myös jätteiden kuljetus on suuri ongelma.

 

Käyttökelpoisetkin tavarat kastuvat ja jäätyvät portilla. Lisäksi ne näyttävät ohikulkijoiden silmissä ikäviltä portin pielessä lojuessaan. Tuothan siis tavarat aina tarhan aukioloaikaan. Ennen tuomista kannattaa vielä tarkistaa tarhalta, onko tavara käyttökelpoista, jotta ei tule hukkareissua.

 

Kuva ja teksti Sirpa Taskinen

------------------------------------------------------------------


Kolme koditonta kissa-rouvaa

 

 

Tarhalla majailee kolme arvokasta kissa-rouvaa, joiden olisi jo aika löytää ikioma koti. Noin nelivuotias Raakel on ollut niistä tarhalla pisimpään. Se löytyi viime jouluna Isostakyröstä.

 

Raakel on hyvin vaatimaton ja söpö. Sillä on lystikäs pyöreä kroppa ja se tunkee herkästi siliteltäväksi. Hampaita sillä ei juurikaan ole, joten se syö pehmeää ruokaa.

 

Kissa onkin perso ruualle. Se söi hiljattain itsensä kirjaimellisesti palloksi, kun sai vahingossa penturuokaa, joka turpoaa nopeasti.

 

Tarhalle tullessaan Raakel oli hyvin sairas. Sillä on ollut elämässään niin monet pennut, että se ei enää pidä pikkukissoista. Myöskään koirien kanssa se ei välitä seurustella, mutta toisten aikuisten kissojen kanssa se tulee toimeen.

 

Inkku ja Lydia

 

Ingeborg eli Inkku on kolmikon vanhin. Seitsenvuotias kissa tuli tarhalle viime keväänä. Se on ruskea-harmaaraidallinen ja tyttökissaksi hyvin suurikokoinen. Sillä on persoonallinen roikkuvasilmäinen naama.

 

Luonteeltaan Inkku on kiltti. Se on myös itsetietoinen ja pitää kiinni omista rutiineistaan. Se kärsii monien kulkukissojen tapaan munuaisten vajaatoiminnasta, joka aiheutuu juomattomuudesta. Oireet pysyvät kurissa, kun se noudattaa erityisruokavaliota ja syö kuivamuonaa. Kalaa sille ei saa missään tapauksessa antaa.

 

Kissa innostuu välillä juttelemaan narisevalla äänellä. Jos sille ei vastaa, se loukkaantuu, eikä lepyttely enää auta. Kissasta tulee hyvä ja vaatimaton lemmikki.

 

Lydia puolestaan tuli tarhalle perheestä viime kesänä. Se oli alkuun todella vihainen, mutta sittemmin se on leppynyt. Syynä sen kiukkuun olivat hormonihäiriöt. Oireilu lakkasi, kun kissa steriloitiin.

 

Nykyään Lydia on kovin innostunut ja kiinnostunut ympäristöstään. Se leikkii ja voi hyvin. Muita kissoja se on oppinut sietämään, mutta koiria sen maailmaan ei mahdu. 3-vuotias kissa on normaalikokoinen, mustavalkoinen ja isosilmäinen söpöläinen. Raakelin tapaan sekin on hieman pullukka.

 

Joulujuhlat tulossa

 

 

Koiratarhalle on viime viikkojen aikana tuotu monta uutta kissaa. Kokemuksesta tarhan väki tietää, että kylmien säiden myötä niitä tulee vielä lisää. Tarhan suojaan pääsevät kodittomat kissat ovat onnekkaita, sillä ulkona kylmässä ne kuolevat armotta. Uudet kotihoitopaikat ovat yhä tarpeen.

Kuva ja teksti Sirpa Taskinen

------------------------------------------------------------------


Vauhdikas Vanja vaatii huomiota
Tarhalla elokuusta lähtien majaillut sekarotuinen Vanja potee huomionkipeyttä. Reilun vuoden ikäinen narttu saattaa olla todellinen kiusanhenki koirakavereilleen, kun se yrittää anastaa tarkkailijoiden huomion kokonaan itselleen.

Vanja on alunperin kotoisin Venäjältä. Monien mutkien kautta se päätyi tarhalle asumaan. Koira ei pidä kissoista. Se on hyvin ihmisrakas, mutta siitä ei ole tietoa, onko se tottunut lapsiin.

Vanja on niin vauhdikas, että sitä kutsutaan Popcorniksi. Toista yhtä vilkasta ja energistä koiraa ei voi ajatellakaan sen kaveriksi. Se sopeutuisi ehkä kuitenkin elämään vanhemman ja rauhallisemman koiran seurana.

Vanja kyllästyy äkkiä ja sen kanssa täytyy peuhata paljon. Se rakastaa palloja. Mitä suurempi sen parempi. Varsinkin jalkapallot saavat sen hullaantumaan huolimatta siitä, että koira itse ei ole koolla pilattu. Se on hieman keskikokoista pienempi ja hyvin ketterä.

Koiran uudelta omistajalta vaaditaan periksiantamattomuutta ja kärsivällisyyttä. Alkuun ei saa hätkähtää koiran hötkyilyä. Kerrostaloon sitä ei kannata ajatellakaan, sillä koira haukkuu jonkun verran.

Vanja on nopea oppimaan. Tarhalla se on oppinut kaiken sen, mitä sille on opetettu. Kun koiran saa vielä rauhoittumaan, tulee siitä hyvä lemmikki.

Lähes kaikki leikattu
Tarhalla otettiin tavoitteeksi leikkauttaa kaikki eläimet. Koirista on enää kaksi leikkauttamatta ja nekin odottavat vuoroaan.

Lemmikin leikkauttaminen on tärkeää siksi, että siten vältetään odottamattomat pennut. Leikkaaminen myös rauhoittaa eläintä. Uroskoira ei enää turhaan villiinny tyttökoirien läheisyydessä. Nartut puolestaan välttyvät ikäviltä mielialavaihteluilta.

Naaraskoiria vaivaavat usein myös juoksuajan jälkeiset valeraskaudet. Joillakin ilmenee todella voimakkaita oireita. Koira saattaa pahimmillaan jopa jäljitellä oikeaa synnytystä ja supistella. Valesynnytyksen jälkeen se voi hoivata vaikkapa kaukosäädintä tai perheenjäsentä kuin pentuaan.

Jos oireet eivät koiraa vahingoitakaan, ovat ne taatusti omistajalle hämmentäviä.

Uudet aukioloajat
Tassua antava Ida-kissa, joka esiteltiin viime Koiratarhan kohtaloissa, löysi nopeasti uuden kodin. Sen sijaan yönmusta Sointu etsii yhä omistajaa lukuisien muiden kodittomien kissojen kanssa.

Tarhalla riittää huisketta, joten aukioloaikoja muutettiin. Tarha on auki ma, ke ja pe klo 9-18. Muina aikoina yhteydenotot tulee hoitaa puhelimitse. Tarhan numerot ovat 040 834 2222 ja 06 3211 391.

Kuva ja teksti Sirpa Taskinen

------------------------------------------------------------------

Löytökissoja Laihialta
Koiratarhan kissakatraan pitkäaikaisimmat asukit Sointu ja Ida ovat molemmat majailleet tarhalla noin vuoden päivät. Sointu on kolmevuotias ja Ida puolitoistavuotias.

Kahdella Laihialta löytyneellä tyttökissalla on paljon yhteistä. Molemmat ovat sisäsiistejä, rauhallisia ja itsenäisiä, eivätkä ne vaadi jatkuvaa seuranpitoa. Halutessaan molemmat kyllä osoittavat huomionkipeyttään avoimesti ja niin, että paijausta ja rapsutusta myös heltiää.

Sointu on väriltään perusharmaa. Se löytyi viime syksynä ja oli tarhalle tullessaan sairas ja laiha. Sitä luultiin alkuun villikissaksi, mutta kuntouduttuaan se alkoi osoittaa kesyn lemmikin merkkejä. Tarhalla se on oppinut tulemaan toimeen muiden kissojen kanssa ja sietämään jopa koiria pienen välimatkan päästä.

Ida puolestaan on yönmusta sydämenvaltaaja. Kissan erikoisuus on se, että sille päälle sattuessaan se antaa tassua. Käskyistä se ei kunnon kissojen tapaan välitä. Ida pitää toisista kissoista ja koirista. Se on pienikokoinen ja sen ilme on usein vähän torjuva, mikä ei vastaa sen luonnetta.

Leikkauksen myötä molemmat kissat ovat jättäneet pahimmat pennun elkeet taakseen. Niistä molemmista saa helpon ja hellyttävän lemmikin.

Kissakaaos jatkuu
Tarhan kissatilanne jatkuu yhä kaoottisena. Kissoja on yhä yhteensä nelisenkymmentä. Äskettäin tarhalle tuli samana päivänä kuusi uutta kissaa. Koteja löytyy, mutta ei yhtä tiuhaan tahtiin kuin uusia tulokkaita tulee.

Tarhan väki kiittää kaikkia niitä aktiivisia ja ystävällisiä kotimajoittajia, jotka ovat tarjonneet tilapäisiä hoitopaikkoja tarhan kodittomille kissoille. Uusia kotihoitopaikkoja kaivataan kuitenkin edelleen. Kissojen syysflunssan takia olisi tärkeää löytää myös sellaisia paikkoja, joissa ei ole muita kissoja. Muihin eläimiin flunssa ei tartu.

Koiratilanne on onneksi hieman valoisampi. Niille on viime aikoina löytynyt mukavasti uusia koteja.

Koiratarhan asukit kaipaavat jatkuvaa huomiota ja täpötäydet tilat säännöllistä siivousta. Suuren asukkimäärän takia hoivaamiseen ja siivoukseen menee nyt tavallistakin enemmän aikaa. Sen vuoksi tarhalla on jouduttu muuttamaan aukioloaikoja. Tiistaisin ja torstaisin portit pidetään kiinni.

Konna pääsi kotiin
Tarhalle tuotu löytökilpikonna pääsi onnellisesti takaisin omaan kotiinsa. Konna karkasi kotoaan ja joutui melkein auton yliajamaksi ennen tarhalle tuloa. Omistaja nouti sen nyt takaisin.

Tarhan uudet aukioloajat ovat ma, ke, pe klo 9-18. Muina aikoina tarhalla ollaan sopimuksen mukaan.
Kuva ja teksti Sirpa Taskinen
------------------------------------------------------------------

Jakke etsii yhä kotia
Viime keväänä koiratarhan kohtaloissa kerrottiin kolmesta komeasta suomenajokoirasta, joista kaksi löysikin pian kodin. Sen sijaan kolmas niistä, Jakke, asuu yhä tarhalla. Se on yhdeksänvuotias uros, joka on majaillut tarhalla pian vuoden päivät.

Jaken luonteessa ei ole vikaa, mutta sen ikä on hidastanut uuden kodin löytymistä. Se on kiltti ja kultainen surullisesta historiastaan huolimatta. Se hylättiin ulkotarhaan asumaan ja jätettiin vaille huolenpitoa ennen kuin se löysi tiensä tarhan suojiin.

Koira ei ole koskaan saanut enemmälti nauttia sisällä asumisesta. Silti se on tilapäisessä kotihoitopaikassa osoittanut, että sopeutuisi kyllä oivallisesti sisätiloihin. Kotihoidossa se nautti suunnattomasti kuumasta suihkusta ja löysi pesuhetken jälkeen välittömästi tiensä pehmeään vuoteeseen.

Hyvät unenlahjat
Tarhalla Jakke on osoittanut ajokoiralle harvinaisia vahtikoiran taitoja. Se varoittaa heti ensimmäisten joukossa tarhalle tulevista vieraista. Viimeistään kello viisi se käy kuitenkin nukkumaan. Sen jälkeen kopista näkyy vain koiran pää. Yöunille päästyään se ei jaksa huolestua, vaikka seinät kaatuisivat ympäriltä.

Jakke pitää paitsi ihmisistä myös kissoista. Se tulee toimeen muiden koirien kanssa, sillä elämänsä alkutaipaleella se eleli tiiviisti yhdessä toisen uroskoiran kanssa.

Paljosta ulkona elämisestä johtuen Jakella on yksi ongelma. Se ei osaa pidätellä niin, että voisi odotella omistajaa täyden työpäivän verran kotona käymättä välillä ulkona.

Ainakin alkuvaiheessa uuden omistajan on siis hyvä varautua pissittämään koiravanhusta vähän normaalia tiuhempaan. Koiran voi kuitenkin vähitellen totuttaa normaaliin ulkoilurytmiin. Myös yksinolo voi alkuun vaatia totuttelua.

Olisi tärkeää, että Jakke löytäisi uuden ja lämpimän kodin ennen kuin talven kylmät saapuvat.

Lisää kotihoitopaikkoja
Tarhalla asustaa yhä valtava määrä kissoja. Tarhan väki kiittää aktiivisia eläinten ystäviä uusista kotihoitopaikoista. Niitä kaivataan kuitenkin yhä lisää sekä kissoille että jyrsijöille.

Syksy riivaa myös kissoja ja joihinkin on iskenyt sitkeä flunssa. Sen takia olisi tärkeää, että löytyisi myös sellaisia kotihoitopaikkoja, joissa ei ole muita kissoja. Muihin eläimiin tai ihmisiin eivät kissojen flunssapöpöt tartu.

Tarhan tavaratilanne ei juurikaan ole muuttunut. Muistathan aina tarkistaa ennen tavaran tuomista, onko se käyttökelpoista.
Kuva ja teksti Sirpa Taskinen
------------------------------------------------------------------

Kovan onnen Roki
Karkeakarvainen saksanseisoja Roki lienee syntynyt väärien tähtien alla, sillä kiltistä luonteestaan huolimatta se asustaa jo kolmatta kertaa koiratarhalla. 3,5-vuotias uros on aina asunut hyvissä oloissa, mutta kerta toisensa jälkeen se on jäänyt kodittomaksi milloin perhetilanteen muutosten, milloin muiden pitovaikeuksien takia.

Roki on tottelevainen. Ensimmäinen omistaja ehti kouluttaa sen kunnolla. Niinpä se osaakin perusasiat. Se myös matkustaa kiltisti autossa tai veneessä ja kulkee hyvin hihnassa kunhan vain toinen koira ei tule liian lähelle. Silloin Roki pelästyy ja puolustautuu.

Se tarvitsee nyt hyvän ja luotettavan omistajan. Se ei välttämättä sovellu lapsiperheisiin, sillä lapsiakin se arastelee tottumattomuuttaan. Koostaan huolimatta Roki tulee kovin mielellään syliin ja se rakastaa rapsutusta.

Koirasta saisi myös hyvän kaverin lintumetsälle. Se on osoittanut metsästystaitonsa aikaisemmalla omistajalla. Ruoka on Rokin heikkous. Tarhan ruokasangot piti siirtää täysin koiran ulottumattomiin, sillä suljetut kannetkaan eivät estäneet sitä rohmuamasta murkinaa.

Koditon konna
Kotirannalta löytyi punakorvakilpikonna keskeltä tietä. Se joutui miltei auton yliajamaksi, mutta pelastui kuin ihmeen kaupalla. Kuski säikähti enemmän kuin itse konna ja kiikutti sen koiratarhan suojiin. Nyt konna kaipaa monisatalitraista akvaariota, jossa on hyvä suodatin ja lämpölamppu. Muuten se on helppohoitoinen. Kilpikonnat elävät hyvin vanhoiksi.

Konnan lisäksi tarhalla majailee tällä hetkellä yli 40 kissaa, kaksi gerbiiliä, kaksi marsua, kolme rottaa ja tulossa on vielä kymmenkunta kania. Kodittomien koirien tilanne on pitkään pysynyt samana. Niitä on nyt 24.

Majoitustilat uhkaavat loppua. Tarhalla on velvollisuus ottaa vastaan kaikki löytöeläimet. Jos käy niin, että tilat täyttyvät ääriään myöten, tarkoittaa se sitä, että pitovaikeuksien vuoksi perheistä tulevia lemmikkejä ei voida majoittaa.

Kotihoitopaikkoja kaivataan
Kotihoitopaikat olisivat nyt tarpeen. Jos olet kiinnostunut ottamaan kissan, jyrsijän tai konnan kotiisi väliaikaismajoitukseen, olet tervetullut keskustelemaan asiasta koiratarhalle.

Tarhan karkeajäteongelma ei ole ratkennut. Aiemmin maksuton jätteiden kuljetus ja sijoitus Stormossenille muuttui maksulliseksi, joten myös hyviä neuvoja kaivattaisiin. Muistathan aina ennen kuin tuot tavaraa tarhalle tarkistaa, onko se käyttökelpoista.
Kuva ja teksti Sirpa Taskinen
------------------------------------------------------------------

Koirakoulussa oppii sekä koira että omistaja
Marko Tammilehdon vetämän koirakoulun perusidea on koiran käyttäytymisen ja luonteen ymmärtäminen. Koirakoulun järjestää Koiratarha Kulkuri.

Syksyn toinen tunti aloitetaan omistajille suunnatulla opetuksella. Parisenkymmentä omistajaa lemmikkeineen asettuu tottuneesti laajaan piiriin ABB:n parkkipaikalla. Koirat osallistuvat kukin tavallaan. Yksi tuijottelee omistajaansa, toinen naapurikoiraa, kolmas haistelee tuulia.

Tammilehto puhuu koiran häiritsevän käyttäytymisen taustalla vaikuttavista asioista ja siitä, miten esimerkiksi tuhoamiseen tulee suhtautua. Kylmä totuus on se, että omistajan täytyy monesti muuttaa kotiaan lemmikin tarpeita vastaavaksi.

Opettaja puhuu myös koiran ravinnosta. Oikeanlainen ravinto on tärkeää, sillä huonolaatuisesta ruuasta seuraa monenlaisia vaivoja. Koira kärsii muun muassa puutostiloista ja rauhattomuudesta. Vääränlaisesta ravinnosta voi seurata jopa pysyviä ongelmia, joita ei voi korjata enää myöhemmin.

Tammilehto paljastaa, että jatkossa koirakoulussa tullaan puhumaan koiran viettirakenteesta ja sen suhteesta ihmiseen ja auktoriteetteihin. Perusliikkeitäkin opetellaan, mutta niihin keskitytään vähemmän.

- Täällä oppii ensisijaisesti omistaja ja koira oppii sitten kotona, toteaa Tammilehto tunnin päätteeksi.

Kertauskurssilaisia
Hanna Luoma käy Tammilehdon koirakoulussa toista kurssia koiransa Äijän kanssa. Vilkas karkeakarvainen saksanseisoja oppi jo ensimmäisen kurssin aikana kaiken sen, mitä opetettiin lukuun ottamatta seuraamista. Nyt vahvistetaan opittua. Kertaus on opintojen äiti koirillakin.

Luoma on tyytyväinen Tammilehdon opetustapaan. Hänen mielestään on hyvä, että tunnin aluksi kerrotaan aina painavaa asiaa koiran käyttäytymisestä.

- Koiran kanssa on helpompi elää, kun ymmärtää, mitä sen pään sisällä liikkuu. Äijä taas käy täällä aivan innoissaan, kertoo Luoma.

Hyväntekeväisyyttä
Vaasanseudun eläinsuojeluyhdistys, VESY, järjestää 21.9. hyväntekeväisyys match-shown kodittomien eläinten hyväksi Kasarmin kentällä. Ilmoittautumiset alkavat klo 12.
Osallistumismaksua peritään 5 euroa koiralta. Rokotustodistus tulee ottaa mukaan. Lisätietoa tapahtumasta löytyy osoitteesta www.vesy.fi.

Paikalla järjestetään myös eläintarvikekirppis, joten tarvikkeita kaipailevien kannattaa tulla tekemään edullisia hankintoja.

Palosaarelta löytyneestä mustasta sileäkarvaisesta koirasta tuli yksi koiratarhan kodittomista. Omistajaa ei löytynyt ja nyt alkaa uuden etsintä.
Kuva ja teksti Sirpa Taskinen
------------------------------------------------------------------

Koiratarhalla tasainen kissavirta
Koiratarha Kulkuri on Vaasan lisäksi seitsemän lähikunnan virallinen löytöeläinten
vastaanottopaikka. Sinne tuodaan siis muitakin eläimiä kuin koiria. Viime aikoina tarhalle on tullut uusia kissoja sitä mukaa, kun vanhoille kodittomille on löytynyt koteja.

Parhaillaan tarhalla asuu liki kolmekymmentä kissaa ja tilat ovat koko ajan kortilla. Katit ovat valloittaneet kaksi parakkia. Toisessa asuu kahdeksan pikkukissaa yhtenä laumana ja toisessa isompia kissoja yksittäismajoituksessa.

Nuorimmat kisut ovat vasta viiden viikon ikäisiä. Ne tulivat tarhalle elokuun alussa ja odottelevat luovutusikää vielä tovin.

Kissakatraan seniori on Anton, yksihampainen vaari. Hampaattomuus näkyy vasta, kun Anton avaa suunsa, mutta syödessä se kuuluu mussutuksena. Luonnollisesti kissavanhus nauttii lähinnä vain pehmeää ruokaa. Anton on luonteeltaan hyvin hellyydenkipeä ja muuttaisi mielellään uuteen kotiin.

Kaikki kissat on rokotettu ja leikattu. Ne ovat alaikäisiä pentuja lukuun ottamatta valmiita muuttamaan uuteen kotiin heti, kun oikea koti löytyy.

Huutava jäteongelma
Tarhalle tuodaan usein käytettyä tavaraa, joka ei sovellu eläinten käyttöön. Vuosien saatossa sinne on tuotu lupaa kysymättä jopa pesukoneita, pakastimia ja sohvia.

Eläinten tarve kodinkoneille ja huonekaluille on kovin rajallinen. Tilan puutteen vuoksi tarhalle ei voi kovin montaa sohvaa tai muuta mööpeliä sijoittaa. Liiat tavarat jäävät pakosta pihamaalle ja pistävät ikävästi myös ohikulkijoiden silmään.

Tähän saakka tarhalla on päästy maksutta eroon karkeajätteestä ja ne on jopa noudettu sieltä Stormossenille. Jatkossa tarha joutuu kuitenkin maksamaan jätteenkäsittelystä. Uutta ratkaisua etsitään kuumeisesti.

On erittäin tärkeää, että tarhalta tarkistetaan aina, onko käytetty tavara käyttökelpoista. Esimerkiksi päällystämättömät superlonpatjat eivät sovellu koirien alustoiksi, sillä useimmat koirat repivät ne pieneksi silpuksi hetkessä. Vaarana on, että koira tukehtuu.

Uusi löytökoira
Tarhalle tuli jokunen viikko sitten Palosaarelta musta ja sileäkarvainen löytökoira, jonka omistaja on yhä kateissa. Jos omistaja ei pian löydy, alkaa uuden lenkittäjän etsintä.

Sittemmin tarhalle tuli toinenkin löytökoira. Se löytyi Vöyriltä ja on rauhallinen jämtlanninpystykorva. Sillä oli panta kaulassa, mutta siinä ei ollut mitään tietoja. Koiran toinen kulmahammas puuttuu.
Kuva ja teksti Sirpa Taskinen
------------------------------------------------------------------

Syksyllä koiratkin menevät kouluun
Kuka tahansa koira tarvitsee tapakasvatusta tai ainakin pientä kertausta. Koiratarha Kulkurin järjestämä koirakoulu alkaa jälleen elokuun lopussa. Siellä opetellaan peruskäskyjä ja arkitottelevaisuutta. Lisäksi siellä puhutaan yleisesti koiran käyttäytymisestä.

Koirakoulussa oppii myös ymmärtämään omaa lemmikkiään entistä paremmin. Samalla suhde lemmikkiin syvenee.

Ensimmäinen tapaaminen on tarhalla maanantaina 25.8. klo 18. Kuka tahansa koiran omistaja on tervetullut mukaan. Ensimmäisellä kerralla koiran ei kuitenkaan tarvitse vielä olla mukana. Silloin käydään läpi varusteita ja päätetään aikatauluista. Opettajana toimii Marko Tammilehto.

Neljä uutta urosta
Koirakoulu olisi tarpeen myös niille neljälle uudelle uroskoiralle, jotka hiljattain löysivät tiensä tarhalle kukin omalta taholtaan. Nelikkoa yhdistää omapäisyys ja pieni kurittomuus. Kunnon käytöstavat pitää siis opettaa niille kärsivällisesti. Kaikki tulokkaat ovat noin 2- tai 3-vuotiaita.
Pontus on suurikokoinen ja voimakas veijari, jolla on vahva tahto. Se ei tunnista edes nimeään, mutta jostain syystä osaa mennä käskettäessä maata. Koiran rodusta ei ole tietoa, mutta se on karkeakarvainen.

Rommin historia on hämärän peitossa. Se päätyi tarhalle mutkikkaiden polkujen kautta. Muuten se on kiltti, mutta uhittelee herkästi toisille uroksille. Tarhalla arvellaan, että koira on collien ja saksanpaimenkoiran jälkeläinen.
Hovawart-nuorukainen Howe oli liian energinen aiemmalle omistajalleen. Uuden omistajan pitääkin näyttää sille kaapin paikka heti alkuunsa. Sen pahimmat viiraukset tulevat menemään nopeasti ohi, kun se saa tasapainoisen kodin. Koira on nopea oppimaan niin hyvässä kuin pahassakin. Se pitää kissoista.
Kiltein tulokkaista on tiibetin mastiffi Remu. Se herätti heti tarhalle saapuessaan sympatiat siinä määrin, että sai kutsumanimen Reppana. Remun pitäisi olla rotunsa puolesta hurja vahtikoira, mutta ainakin tutuille se on lauhkea kuin lammas. Se ei tule vaatimaan paljoa harrastamista. Sen sijaan se kaipaa reviiriä, mitä vahtia.

Löytökoira Palosaarelta
Tarhalle tuotiin elokuun alussa nuori, musta, pystykorvainen ja kippurahäntäinen uroskoira. Koira kaipailee yhä omistajaansa. Jos epäilet koiraa omaksesi, ota yhteyttä koiratarhaan.
Kuva ja teksti Sirpa taskinen
------------------------------------------------------------------

Jyrsijät jyräävät koiratarhalla
Kun taannoin kissanpennut valtasivat koiratarhan majoitustilat, niin nyt on jyrsijöiden vuoro. Kesän aikana tarhalle on tullut kolme kania ja marsu.
Tarhan kanit ovat elävä esimerkki lajilleen tyypillisestä nopeasta lisääntymiskyvystä. Kaksi niistä pyöräytti poikasia, joten niitä onkin nyt yhteensä kaksitoista.

Pian on edessä poikasten erottaminen emoistaan ja tyttö- ja poikakanien erottaminen toisistaan. Tilan tarve tulee siis olemaan melkoinen. Myös tarhalle tullut marsu tekaisi poikasia, ja nyt se on tyttö- ja poikamarsun onnellinen emo.

Sekä kanien että marsujen pääasiallista ravintoa on hyvänlaatuinen heinä ja varta vasten niille tehty pelletti tai siemenseos. Marsujen ruokinnassa täytyy huomioida se, että ne tarvitsevat ruokaa koko ajan.

Kanit viihtyvät kesällä hyvin ulkona, kunhan vain muistaa, että ne kaivautuvat ulkohäkistä vaivatta pihalle. Häkin lattian on siis oltava sellainen, ettei kaivaminen onnistu.

 

Luonteikas rotta
Tarhalle odotellaan lähiaikoina saapuviksi myös kolmea poikarottaa. Herättämistään ennakkoluuloista huolimatta rotta on varsin veikeä lemmikkieläin. Sen hoito on myös ehkä hivenen helpompaa kuin kanien ja marsujen.

Rotta kiintyy vahvasti omistajaansa. Ikävä puoli on se, että ne eivät elä kovin vanhoiksi. Normaalisti rotta elää noin 2–3 vuotta.

Toimittaja sai tarhalla elämänsä ensimmäisen tilaisuuden pitää lemmikkirottaa kädessään. Pienen totuttelun jälkeen käsittely sujui hyvin. Tarhan omat rottatytöt Siiri ja Iiris osoittivat välittömästi luonne-eronsa. Silkkiturkkinen Siiri pyrki omintakeisesti äännellen olkapäälle hiusten alle piiloon. Vilkas Iiris taas pyöriskeli uteliaana kädeltä polvelle ja takaisin.

Olisi tärkeää, että kaikki tarhan jyrsijät löytäisivät kodit, kun ne ovat vielä pieniä. Nuorina ne tottuvat helpommin uuteen kotiin ja omistajaan. Yksineläjiksi jyrsijöistä ei ole, vaan ne tarvitsevat mielellään lajitoverin kaverikseen. Vanhempien on myös hyvä muistaa, että vastuuta pienenkään lemmikin hoidosta ei saa jättää yksin lapsen harteille.

Koirakoulu alkaa
Koiran koulutusta harkitsevien on hyvä merkitä elokuun viimeinen viikko kalenteriinsa – silloin alkaa jälleen koirakoulu. Siellä annetaan yleistä tapakasvatusta ja vinkkejä yhteisen arkielämän helpottamiseksi.
Kuvat ja teksi Sirpa Taskinen
------------------------------------------------------------------

Koiran eroahdistus on tiukka paikka
Se, että koira yksin ollessaan ulvoo naapurin hermot riekaleiksi tai tuhoaa sinnikkäästi
kodin omaisuutta, saa varmasti omistajan ymmälleen. Monet hermostuttavat piirteet
koiran käyttäytymisessä voivat johtua sen eroahdistuksesta. Se ilmenee esimerkiksi
haukkumisena, ulvomisena tai paikkojen ja esineiden tuhoamisena.

Ahdistuksen taustalla on se, että koira ei yksinkertaisesti kestä eroa omistajastaan. Se ei ymmärrä, että työpäivän tai kauppareissun päätteeksi isäntä tai emäntä palaa jälleen kotiin. Oireet siis ilmenevät, kun omistaja poistuu kotoa.

Ahdistusta voi pyrkiä hoitamaan monin keinoin. Esimerkiksi toisen koiran hankkiminen voi auttaa. Mikäli pihalla sattuu olemaan ylimääräisiä vapaita neliöitä, voi koiralle myös rakentaa ulkotarhan, jossa se voi viettää aikaansa omistajan poissaollessa.

Helpoimmin toteutettava konsti lienee sisähäkin hankkiminen. Sisähäkki on tavallinen koirahäkki, joka sijoitetaan kotiin. Koira totutetaan siihen pikkuhiljaa. Alkuun sitä houkutellaan avoimeen häkkiin herkuilla tai muilla palkinnoilla ja häkistä tehdään koiralle mahdollisimman kiva paikka.

Jossain vaiheessa koira suljetaan muina miehinä häkkiin omistajan ollessa kotona. Asiasta ei pidä tehdä isoa numeroa ja koira päästetään taas ulos yhtälailla vaivihkaa. Kun koira tottuu häkkiin, tulee siitä turvallinen pesäpaikka, jonne koiran voi jättää poissaolon ajaksi.

Kolme huskyn kaltaista monirotuista
Viime vuoden lopulla koiratarhalle tuli yhdeksän huskyn kaltaista koiraa, joista kuusi on saanut kodin. Kolme niistä majailee kuitenkin yhä tarhalla. Jäljellä on arimmat. Aran koiran kanssa ystävystyminen saattaa kestää pidempään kuin jonkun reippaamman lajitoverin kanssa. Arkalaisesta saa kuitenkin monesti parhaan ystävän, kun vain malttaa antaa tutustumiselle aikaa.

Lordi on kolmikon vanhin, kolmevuotias uros. Tarhalla asuminen on tehnyt siitä sangen iloisen veikon. Se osoittaa avoimesti iloaan pomppimalla ja hyppimällä, kun tapaa tuttuja. Lapsia se pelkää, koska se ei ole tottunut niihin.

Roxy on pian kolmevuotias narttu ja se oli tarhalle tullessaan joukon arin. Usein sen kopista näkyi vain päälaki, kun koira piilotteli ulkomaailmalta. Nyt Roxy on rauhallinen, mutta samalla leikkisä ja vilkas. Tutustuttuaan se on kova pusuttelemaan. Arkuutensa vuoksi se tarvitsee kuitenkin todennäkoisesti eniten kolmikosta aikaa totutella suureen maailmaan.

Jadi on nuorin, 2,5-vuotias uros. Se on samalla myös joukon reippain ja tulee toimeen paitsi ihmisten myös toisten koirien ja kissojen kanssa. Luultavasti se pärjäisi toisen uroskoirankin kaverina, koska se asui yhdessä veljensä kanssa siihen saakka kunnes veli löysi keväällä uuden kodin.
Kuvat ja teksti Sirpa Taskinen
------------------------------------------------------------------

Santtu stressaantuu tytöistä
Stressi ei ole ainoastaan ihmisten vaiva, vaan tuttu ilmiö myös koiratarhalla. Pian viisi
vuotta täyttävä monirotuinen Santtu on niin innokas tyttökoirien ihailija, että sen pää
menee pyörälle tarhan narttujen läheisyydessä. Se stressaantuu pyrkiessään kaikin
keinoin niiden luokse.

Hormonien jylläämisen aiheuttama stressi ilmenee uroskoirilla eri tavoin. Esimerkiksi
Santtu on toisille uroksille tavallista ärhäkämpi ja sen vatsa menee sekaisin. Jotkut
koirat saattavat puolestaan ulvoa, kiipeillä ja unohtaa syömisen.
Santtu on leikkautettavien koirien listan kärkipäässä. Tarhalla on suunnitteilla, että
jatkossa kaikki kissat ja koirat leikkautettaisiin ennen kuin ne muuttavat uuteen kotiin.
Leikkauttaminen on sekä eläimen että uuden omistajan parhaaksi, kun ei-toivottuja
pentuja ei pääse syntymään.

Paineistaan huolimatta nallemainen Santtu on kiltti ja leikkisä kaveri ja se pitää
ihmisistä. Aiemmin se on asunut sekä kerrostalossa että ulkona. Täysin ulkokoiraksi sitä
ei kuitenkaan luovuteta. Santtu osaa joitakin peruskäskyjä, mutta aktiivisena ja
suurikokoisena koirana se tarvitsee lisää jämäkkää koulutusta ja paljon tekemistä.
Koira luovutetaan harkiten

Tarhalla koiran luovutusta edeltää aina tutustumisjakso. Vakiintunutta
tutustumiskäytäntöä noudatetaan ennen kuin yksikään koira pääsee muuttamaan uuteen
kotiin. Jakson tarkoitus on antaa uudelle omistajalle ja koiralle mahdollisuus tutustua
toisiinsa. Muuttovaiheessa tärkeää, että omistaja on koiralle tuttu.
Alkuun uusi isäntä- tai emäntäehdokas ulkoiluttaa koiraa noin kahden viikon ajan ja
viettää sen kanssa niin paljon aikaa kuin mahdollista. Kahden viikon jaksoon kuuluu
myös ajatusten- ja tietojenvaihtotuokio, jolla pyritään varmistamaan, että koira varmasti
sopii uudelle omistajalle.

Ulkoilutusta seuraa päiväkäynti uudessa kodissa. Yönsä koira viettää vielä tarhalla
siihen saakka kunnes vuorossa on yökäynti. Yökäynnillä koira nukkuu uudessa kodissaan
yön yli, minkä jälkeen se voikin jäädä sinne asumaan, mikäli tahto on molemminpuolinen.
Joskus käy niin, että monet ovat kiinnostuneita samasta koirasta. Silloin tarhalla
harkitaan tarkkaan, kuka kiinnostuneista on koiralle sopivin omistaja. Päätös tehdään
sekä koiran että uuden omistajan parasta ajatellen.

Heiveröinen pentukissa virkistyi
Tarhalla majailevat yhdeksän kissanpentua kasvavat edelleen päivä päivältä.
Heiveröisinkin niistä, Taco, vahvistui kuin taikaiskusta, kun emokissa Selina adoptoi sen
oman pentukatraansa jatkeeksi. Jo ensimmäinen päivä äidillisen Selinan hoivissa teki
ihmeitä ja Taco leikkii nyt tasaveroisena muiden pentujen joukossa.
Kuvat ja teksti Sirpa Taskinen
------------------------------------------------------------------

Koiratarha on kodittomien eläinten välipysäkki
Koiratarhan asukkien taustat ovat hyvin erilaisia. Useimmiten koirat tulevat tarhalle perheistä, joiden on jostain syystä luovuttava lemmikistään. Kissat taas ovat monesti löytöeläimiä.

Monet löytökoirat vain käväisevät tarhalla, sillä niiden omistajat löytyvät yleensä nopeasti.

Varsinainen löytöeläinaika on 15 vuorokautta. Sen jälkeen eläimelle aletaan etsiä uutta kotia. Eläimet asuvat tarhalla siihen saakka kunnes uusi koti löytyy.

Kun eläin muuttaa tarhalta uuteen kotiin, se on rokotettu ja yleensä eläinlääkärin tarkastama. Ainakin kollikissat ovat leikattuja, mutta myös koiria ja tyttökissoja pyritään leikkauttamaan.

Mosku ja Maili
Alkuvuodesta lähtien koiratarhalla on asunut kaksi hyväluontoista hirvikoiraa, Mosku ja Maili. Ne tarvitsevat nyt uudet ja aktiiviset kodit. Koirat voisivat jopa sopeutua kerrostaloelämään, mikäli niillä olisi tarpeeksi seuraa ja tekemistä. Kissojen tai pienten koirien leikkikaveriksi ne eivät kuitenkaan sovi, sillä molempien metsästysvietti on vahva ja ne saattavat pitää pienikokoisia eläimiä saaliinaan.

Mosku on jämtlanninpystykorva, jonka taustasta ei ole tarkkaa tietoa, sillä se tuli tarhalle löytökoirana. Sen omistajaa ei löydetty sinnikkäistä etsinnöistä huolimatta. Koiran kaulassa oli pannan jättämä painauma, mutta mikrosirua tai tatuointia sillä ei ole.
Iältään Mosku on kaksi tai kolme vuotta. Se on isokokoinen, vaikka tällä hetkellä näyttääkin kesäturkin vuoksi tavallista pienemmältä. Jämtlanninpystykorvia kuvataan rohkeiksi, tarmokkaiksi ja rauhallisiksi. Kuvaus pitää Moskun kohdalla paikkansa täydellisesti. Koiran metsästyskokemuksesta ei ole tietoa.

Maili on nelivuotias harmaa norjanhirvikoira, joka on aiemmin asunut koko ajan ulkona. Sen vuoksi totuttelu perhe-elämään voi viedä hetken aikaa. Maili tuotiin tarhalle perheestä, joka luopui kaikista koiristaan.

Maili on kooltaan Moskua pienempi ja luonteeltaan hieman arempi. Se viihtyy hyvin ruokakupin ääressä. Sille onkin tärkeää päästä liikkumaan säännöllisesti. Mailia ei kuitenkaan tarvitse houkutella lenkille, vaan se lähtee mukaan erittäin mielellään. Lenkillä se kävelee reippaasti ja tottelee hyvin. Maililla on myös metsästyskokemusta.

Kissanpennut on nimetty
Tarhan yhdeksän kissanpentua kasvavat ja kehittyvät kovaa vauhtia. Yksi niistä on selvästi muita heiveröisempi, mutta se saa erityishoitoa ja -huomiota.
Koiratarhan väki kiittää kaikkia nimitalkoisiin osallistuneita. Ehdotuksia tuli runsaasti ja kaikki pennut saivat nimen.
Kuvat ja teksti Sirpa Taskinen
------------------------------------------------------------------

Koiratarhan kissabuumi
Koiratarha Kulkuri on kahdeksan lähikunnan virallinen löytöeläinten vastaanottopaikka.
Siellä on koirien lisäksi myös kodittomia kissoja. Vuosien varrella tarhalla on asustellut
myös mm. kaneja, marsuja, gerbiilejä, rottia ja kilpikonnia.

Tällä hetkellä koiratarhan kissarintamalla kuohuu, sillä sinne tuotiin äkillisesti
yhdeksän kissanpentua. Ne ovat nyt kymmenviikkoisia ja hyvin pirteitä ja energisiä.
Koska niillä ei ole emoa, ne voidaan luovuttaa jo nyt uuteen kotiin, mikäli kodissa on
ennestään kissa.

Normaalisti kissanpennun luovutusikä on 12 viikkoa. Emoton pentu voidaan kuitenkin
luovuttaa jo kahdeksan viikon iässä. Koiratarhalla ehtona alhaisemmalle luovutusiälle
pidetään siis sitä, että uudessa kodissa on toinen kissa näyttämässä pennulle, miten
aikuisen kissan tulee toimia eri tilanteissa.

Pentukissa tarvitsee aikuisen kissan mallia ja liian varhain luovutettu pentu ei
välttämättä aikuistu koskaan. Sillä voi olla mm. vaikeuksia oppia käymään
hiekkalaatikolla. Kissalle saattaa myös jäädä pentumaisia tapoja ja se voi imeskellä
peittoa tai vaatteita häiritsevästi.

Vilkas Weeti
Tarhan asukkeihin kuuluu myös 15-viikkoinen Weeti-koira. Sen isä on karkeakarvainen
saksanseisoja ja äiti pumi-sekoitus. Weetin äiti jäi kodittomaksi haukkumisen vuoksi,
mistä johtuen myös Weeti haluaa asumaan muualle kuin kerrostaloon.

Nuoresta uroksesta kasvaa todennäköisesti suurikokoinen. Luonteeltaan se on kiltti ja
ystävällinen sekä nopea oppimaan. Uuden omistajan on kuitenkin hyvä varautua
osoittamaan Weetille selvät rajat, sillä veijarilla riittää myös omaa tahtoa.

Muiden koiratarhan asukkien myötä Weeti kiittää kaikkia 25.5. Vaasan koiramarssiin
osallistuneita. Osallistujia oli kaikkiaan 136, minkä ansiosta Royal Canin lahjoitti
tarhalle 544 kiloa koiran- ja kissanruokaa.

Oletko kekseliäs niminikkari? Nimen keksiminen yhdeksälle kissanpennulle käy jo
työstä, joten anna nimiehdotus veikeille pennuille koiratarhan keskusteluforumissa.
Nimien tulee alkaa t-kirjaimella.
Kuvat ja teksti Sirpa Taskinen
------------------------------------------------------------------

Ajokoira on kiva kaveri
Suomenajokoira on kiltti lemmikki ja sopii mainiosti vaikkapa perheeseen. Vastoin
yleistä käsitystä ajokoiran hankkiminen ei edellytä sitä, että isäntä tai emäntä
metsästää. Sen luonne ei siis kärsi siitä, että se ei pääse syksyisin jänismetsälle.

Toinen sitkeästi elävä käsitys on se, että ajokoiran pitää elää jatkuvasti ulkona
tarhassa, jotta sen metsästystaidot pysyvät yllä. Ajokoira on kuitenkin sosiaalinen ja
viihtyy hyvin myös sisäoloissa. Sisällä asuminen ei vie sen metsästysvaistoja.

Vaikka omistaja ei metsästäisikään, voi koiran ajotaitoja harjoittaa vaikka
harrastamalla sen kanssa jäljestystä. Siinä koira seuraa keinotekoista hajujälkeä
maastossa. Yksinkertaisimmillaan säännöllinen lenkki tuoksujen täyttämässä metsässä
riittää ylläpitämään ajotaitoa.

Ajokoirasta saa kestävän lenkkikaverin, vaikka se ei vaadikaan sen enempää liikuntaa
kuin muutkaan koirat. Ruualla palkitseminen toimii hyvin koiraa koulutettaessa, sillä
ajokoira jos joku ymmärtää ruuan päälle.

Kotia vailla
Koiratarhalla odottaa uutta kotia kolme suomenajokoiraa, Jakke, Maxi ja Stella. Ne
kaikki tulevat hyvin toimeen ihmisten, toisten koirien ja muiden eläinten kanssa.

Jakke on jo yhdeksänvuotias uroskoira, joka tuli tarhalle huostaanoton seurauksena.
Surkeista oloista päästyään se kaipaisi nyt kunnon kotiin jonkun ikiomaksi
perheenjäseneksi. Jakke on iästään huolimatta vireä ja vauhdikas ja se on erikoistunut
kiipeilyyn.

Maxi on nimensä veroinen, isokokoinen kuusivuotias uros. Se tuli tarhalle, koska on
kokonsa puolesta liian suuri virallisiin kokeisiin ja näyttelyihin. Koostaan huolimatta
Maxi on erittäin lempeä ja rauhallinen. Se pitää lepäilystä.

Stella on vasta kymmenkuinen tyttöpentu. Pentujen tapaan se leikkii päivät pitkät joko
itsekseen tai koirakavereidensa kanssa. Tarhalla sen paras ystävä on Rico.
Kuvat ja teksti Sirpa Taskinen
------------------------------------------------------------------


Rotukoirat
Saksanseisoja, saksanpaimenkoira, bichon frise, suomenajokoira, villakoira,
jämtlanninpystykorva, novascotiannoutaja, harmaa norjanhirvikoira,
perunkarvatonkoira, rottweiler, cavalier kingcharlesinspaniel, staffordshirenbullterrieri, mittelspitz, bullmastiffi, pumi, snautseri, papillon, tiibetinspanieli ja karjalankarhukoira ovat kaikki koirarotuja, joiden edustajia on tarhalla ollut viimeisen puolentoista vuoden aikana uutta kotia etsimässä. Joukko on laaja, siihen kuuluu vaikka mitä kääpiökokoisista seurakoirista palveluskoiriin. Osa roduista on kaikkien tuntemia, kun taas toiset ovat harvinaisempia. Puhdasrotuiset koirat ovat päätyneet tarhalle löytökoirina sekä huostaanotettuina, mutta kuitenkin valtaosa on tullut aivan tavallisista perheistä, joiden on ollut pakko syystä tai toisesta luopua lemmikistä. Aiemmin tämä on ollut ennenkaikkea yleisesti vähemmän arvostettujen monirotuisten kohtalona, mutta nykyään tilanne on tasoittunut. Nykyään rodullisuus tai roduttomuus ei koiran hankintaan tai luopumispäätökseen vaikuta. Onko rotukoirien puolella sitten ylituotantoa vai saako niitä helpommin tai edullisemmin? Oli syy mikä tahansa vaikuttaa siltä, että koirista on tullut kierrätystavaraa. Vanhasta hankkiudutaan eroon ja tilalle otetaan uusi.
Aku
Aku on 5-vuotias perunkarvatonkoira uros. Se tuli tarhalle viime kesänä perheestä, jossa oli toinen koira ja pieniä lapsia. Perheessä oli aika loppunut kesken ja Akun täytyi lähteä. Meille kerrottiin, että Aku oli entisessä kodissaan muutamia kertoja purrut ihmisiä. Monien mielestä tälläisessä tapauksessa paras ja ainoa vaihtoehto olisi lopetus. Meillä se ei kuitenkaan käynyt mielessäkään ja päätimme ottaa koiran tarhalle. Heti Akun tavattuamme tiesimme, että päätös oli oikea. Koira ei koskaan ilkeyttään pure vaan siihen on aina jokin syy. Akun tapauksessa syynä ovat pelko ja epävarmuus. Pureminen on koiralle vain yksi tapa itsensä puolustamiseen ja yksi koiran monista keinoista päästä eroon uhkaavasta tekijästä. Suurin osa koirista ei koskaan koe tarpeelliseksi tätä äärimmäistä keinoa käyttää. Aku on kuitenkin sitä keksinyt kokeilla ja on huomannut sen toimivaksi. Aku ei siis turhaan pure vaan ainoastaan kokiessaan olonsa uhatuksi ja pelätessään.
Uusi koti
Tammikuussa oli Akun kasvattajalle soittanut nuoripari, joka oli kiinnostunut perunkarvattomastakoirasta, jolloin kasvattaja oli maininnut Akun. He sitten soittivat meille ja me kerroimme heille kaiken tiedossa olevan Akusta ja sen historiasta. Heillä oli tietoa rodusta ja motivaatiota opetella elämään vaativamman koiran kanssa. Pariskunta asui kauempana ja muutamat tutustumiskäynnit sujuivat hyvin. Aku hyväksyi miehenkin hyvin ja tulevien omistajien kanssa keskusteltiin tuntitolkulla. Ymmärrys tuntui olevan molemminpuolista ja jonkun ajan päästä Aku muutti heille. Kun asioista kotona tulikin todellisia, ei enää jaksettukaan uskoa niihin keinoihin, joista olimme aiemmin niin paljon keskustelleet. Aku oli uudessa paikassa puolituttujen seurassa pelännyt ja siihen oli reagoitu väärällä tavalla mikä oli saanut Akun pelkäämään entistä enemmän. Kävimme heidän kotonaan katsomassa tilannetta ja yritimme neuvoa lisää. Valitettavasti kasvattajan ja meidän tyyli kohdella koiria paljastuivat hyvin erilaisiksi. Meidän mielestä hyvä suhde koiraan perustuu molemminpuoliseen kunnioitukseen, ei milloinkaan pelkoon tai alistamiseen. Uhkaava käytös on varsinkin Akun tyyliselle koiralla täysin väärin, eikä sillä varmasti luottamusta voiteta. Uudessa perheessä asiat kärjistyivät lopulta niin, että Aku tuotiin takaisin tarhalle.
Persoona
Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta Aku on mitä loistavin pakkaus. Persoonallisella ja mahtavalla luonteellaansa se on napannut palasen monista sydämistä. Omaa kotia se ei kuitenkaan ole vieläkään löytänyt. Akun kodissa ei saisi olla kissoja eikä muita uros koiria, kiltit tytöt käyvät hyvin. Harrastaminen Akun kanssa vaatii kieroa mieltä, sillä se ei tee mitään ilman tuntuvaa palkintoa. Haastetta kaipaavalle siitä saisi kuitenkin hyvän harrastuskoiran. Kun kaikki on kohdallaan on Aku tottelevainen ja sitä on tarha-aikanakin sallituissa paikoissa pidetty irti. Tutustuttuaan uuteen ihmiseen Aku on erittäin hellyydenkipeä ja haluaa olla huomion keskipisteenä. Syliin se tulee aina kun on mahdollista, halusit sitä tai et. Aku ei muutenkaan ole mikään vaikea koira. Kotona se osaa yksinollessaan käyttäytyä, se ei hauku eikä tuhoa tai tee mikään kummallista. Lenkillä se kävelee nykyään hyvin ja mielellään, kunhan ei ole liian kylmä. Vaikka Aku on rodultaan perunkarvatonkoira, sillä on kuitenkin normaali lyhyt turkki. Aku on mukavuudenhaluinen ja rauhaa rakastava, nauttien silti kaikenlaisesta tekemisestä. Se leikkii mielellään muiden koirien kanssa ja leluilla leikkiessään se muistuttaa enemmän kissaa kuin koiraa. Iloisena se hymyilee leveästi näyttäen erikoisen etupurentansa.

------------------------------------------------------------------



Yhdeksän uutta koditonta
Dora, Lordi, Roxy, Jedi, Jadi, Lulu, Diesel, Jupiter ja Jätkä ovat kaikki vuosina 2005-2006 syntyneitä pentuja, joissa on siperianhuskya ja saksanpaimenkoiraa. Ne etsivät koiratarhalta uutta kotia.
Dora, Lulu ja Roxy ovat narttuja, loput kuusi ovat uroksia. Kaikilla paitsi Jätkällä on sama isä ja suurimmalla osalla on myös sama emä.
Ne tulivat paikasta missä oli kuulemamme mukaan lähes 40 koiraa. Viranomaisten määräyksestä piti koirien määrää vähentää reilusti.
Hyvin sopeutuvia
Koiria sijoitettiin monille eri paikkakunnille ympäri Suomea ja yhdeksän niistä tuli meille tarhalle. Ne ovat olosuhteisiin nähden yllättävän hyvin käyttäytyviä ja hyväkuntoisia.
Ne pitävät ihmisistä, huomiosta, rapsutuksista ja ennen kaikkea ruuasta. Saadessaan ensimmäisen kerran tarhalla ruokaa ne söivät yhdellä hotkaisulla 15 kiloa kuivamuonaa.
Luultavasti ne ovat asuneet suurimman osan ajasta ulkona häkissä ilman virikkeitä. Ne nauttivatkin silminnähden päästessään juoksemaan tarhan aidatulle pihalle ja saadessaan leikkiä toistensa kanssa. Niitä ei ole juurikaan kuljetettu hihnassa ja meno on sen mukaista. Nyt lenkitys-harjoitukset on aloitettu varovasti.
Kaikki vastaantuleva on uutta, jännittävää ja joskus pelottavaakin. Kaikesta huolimatta ne ovat olleet hyvin sopeutuvaisia ja uteliaita.
Kilttejä koiria
Vanhimmat, keväällä 2005 syntyneet Dora ja Lordi ovat rohkeita ja seurallisia. Doralla on etujaloissaan pahan näköinen kasvuhäiriö, joka ei kuitenkaan vaikuta haittaavan sitä. Dora on kiltti ja hellyyden kipeä kun Lordi taas on itsenäinen ja leikkisä.
Lokakuussa 2005 syntynyt Roxanne eli Roxy on porukan ainut arkajalka ja siihen tutustuminen tulee vaatimaan muita enemmän aikaa ja viitseliäisyyttä. Arkuudesta huolimatta Roxy on kuitenkin kiltti ja ystävällinen ja yrittää hienovaraisella, ujolla tavallaan jo lähestyä meitä ihmisiä.
Vauhdikkaat sisarukset
Vuoden 2005 lopussa syntyneet vauhdikkaat sisarukset Jadi, Jedi, Lulu ja Diesel ovat kaikki kovin erilaisia niin luonteiltansa kuin ulkonäöltänsäkin.
Veljekset Jadi ja Jedi ovat tottuneet elämään yhdessä ja poikkeuksena muista pojista tulevat ainakin toistaiseksi keskenään toimeen.
Diesel taas ei siedä lähellään muita uroksia mikä näkyykin monina arpina. Ihmisistä se pitää paljon ja onkin saattanut saada muita enemmän huomiota kauniin, vaalean värinsä vuoksi.
Myös tytöt ovat kovasti Dieselin mieleen ja isäksikin se on päässyt. Ikävä kyllä Dieselin ihastus oli oma sisko Lulu, tämän ihastuksen tuloksena saapui maailmaan joulukuussa
2006 pieni Jätkä-poika. Jätkä on äitinsä tapaan aina iloinen ja vauhdikas. Jätkä on vielä niin nuori, että se tulee hyvin toimeen muiden koirien kanssa.
Toinen vuoden 2006 pentu, Jupiter on varovainen uusia asioita kohtaan. Sen varovaisuutta tarhalla on lisännyt juuri ennen saapumista sattunut tappelu, minkä seurauksena Jupiterilla oli kipeä haava niskassa.
Myöskään Jupiter ei tule toimeen toisten urosten kanssa ja haastaa mielelleen riitaa. Muuten se on olemukseltaan huomaamaton ja ystävällinen.

------------------------------------------------------------------



Arvottomat kissat
Koiratarhalla on tällä hetkellä yhteensä lähes 30 kotia etsivää kissaa. Niistä suurin osa
on tullut löytöeläiminä pitkin maakuntaa ja niistä useimmat ovat selvästi olleet joskus jonkun rakkaita lemmikkejä. Joku on seurannut niiden kasvua pienestä pennusta aikuiseksi. Niitä on ruokittu, hoidettu ja pidetty hyvänä. Yhteistä elämää on voinut kestää vuosiakin, kunnes yhtäkkiä kissan arvo muuttuu. Pian se jää yksin hämmentyneenä harhailemaan ja yrittää hakeutua ihmisten seuraan, lopulta se otetaankin kiinni ja toimitetaan lähimpään löytöeläinpaikkaan. Toisissa löytöeläinhoitoloissa löydetyt kissat joutuvat lain velvoittaman ajan jälkeen automaattisesti lopetettavaksi, kun taas toisissa paikoissa ne saavat vielä mahdollisuuden uuteen elämään mikäli eivät ole yksin jäätyään jo liian väsyneitä jatkamaan. Löytöeläiminä tulevia koiria kaivataan ja kysellään yleensä nopeasti. Kaikkihan tietävät koiran olevan ihmisen paras ystävä mutta miksi kissan osa olisi yhtään huonompi?
Selviytyjä Maija
Koiratarhalle löytökissat tulevat usein huonokuntoisina, sairaina ja aina nälkäisiä sekä
lähes poikkeuksetta ne ovat täynnä matoja ja muita loisia. Erittäin laihana ja
nälkiintyneenä Vaasan keskustasta tuli myös Maija-kissa. Maija on noin vuoden ikäinen
pitkäkarvainen, kaunis ja äänekäs, metsäkissaa muistuttava, pienikokoinen neiti. Aluksi
luultiin sen olevan vihainen, kunnes huomattiin kiukkuisuuden johtuvan vatsakivuista.
Sillä oli paha ripuli ja pitkään se pelkäsi tuskallista hiekkalaatikolla käymistä. Maijalla
on herkkä vatsa sekä mahdollisesti jokin ruoka-aine allergia. Helposti sulavalla kala- ja
kanapohjaisella ruualla se on kuitenkin saatu lihotettua normaalimittoihin. Nykyään
Maija on seurallinen ja puhelias, rapsutuksia rakastava nautiskelija. Toisista kissoista
se ei pidä, joitakin kissoja se saattaa sietää joskaan ei kovin hyvin. Liian tungettelevat
ystävät se laittaa hetkessä kuriin. Karkeiden otteittensa vuoksi Maija sopisi parhaiten
kotiin, jossa ei ole muita kissoja. Maijan omalaatuisen luonteen vuoksi tulevalla
omistajalla olisi syytä olla hyvä huumorintaju.
Veljesten erilaiset elämät
Noin vuoden ikäiset persoonalliset veljekset Niilo ja Leevi ovat eläneet pennusta asti
turvallisesti kodin suojassa ja etsivätkin mieluiten yhteistä uutta kotia. Niilo ja Leevi
ovat tottuneita koiriin, toisiin kissoihin ja lapsiin. Leevi on leikkisämpi ja aktiivisempi ja
on tästä syystä veljeään sutjakammassa kunnossa. Niilo taas mielellään nukkuu tai syö
ja onkin saanut hankittua itselleen muhkean elintasovatsan. Harvinaisen leppoisten
luonteidensa vuoksi ne sopeutuisivat kotiin kuin kotiin.
Vöyriltä löytyneillä veljeksillä Torborgilla ja Ludvigilla ei ole ollut yhtä hyvä alku
elämälle. Ne ovat noin puoli vuotiaita ja tullessaan ne olivat vakavasti sairaita emmekä
aluksi uskoneet niiden milloinkaan toipuvan täysin. Molemmat aivastelivat ja niiskuttivat.
Nenästä ja silmistä valui vihreää eritettä ja kun vaivoja alettiin hoitamaan huomattiin,
että Torborgin vasen silmä oli puhki. Silmä leikattiin ja se säästyi poistamiselta, mutta
sillä ei enää näe. Pojat ovat koettelemuksistaan huolimatta olleet koko ajan
esimerkillisen reippaita ja leikkisiä. Myös nämä veljekset haluaisivat lähteä yhdessä
omaan kotiin ja aloittaa elämän ensimmäistä kertaa tärkeänä osana perhettä.
Singsbyn löytökissat
Koiratarha Kulkuri on Vaasan, Mustasaaren, Maalahden, Oravaisten, Vöyri-Maksamaan
sekä Isokyrön virallinen löytöeläinten talteenottopaikka. Näiltä alueilta löytyvät
lemmikkieläimet tulisi toimittaa koiratarhalle. Jos olet kadottanut lemmikkisi näiden
kuntien alueella, voit kysellä sitä tarhan numerosta 0408342222. Eläimet, varsinkin
leikkaamattomat kolli-kissat ja metsästyskoirat voivat harhailla hyvinkin pitkiä matkoja,
joten muiltakin alueilta kadonneet eläimet saattavat kulkeutua koiratarhalle.

------------------------------------------------------------------



Vauvoja ja vanhuksia
Koiratarhalla on ollut kiireinen kesä ja tarhalla on nyt ennätyksellinen määrä
kodittomia eläimiä: koiria, kissoja, kaneja ja myös harvinaisempi gerbiili,
joka löydettiin juhannuksen aikaan Hietalahdesta. Vaskiluodosta taas löytyi kaksi kania, äiti ja poikanen. Poikanen sai uuden kodin pian mutta äiti odottaa vielä omaansa.
Koiratarhalla on ensimmäistä kertaa kuoriutunut myös tipuja. Vielä ei tiedetä ovatko tiput kukkoja vai kanoja.
Kissanpentuja on tänä vuonna hoidettu vaihtelevalla menestyksellä. Alkukesästä todettiin auton alle jääneen Miina-löytökissan olevan raskaana. Tiiviin odottamisen jälkeen syntyi neljä suloista karvapalloa.
Toiset neljä pentua löytyivät erään navetan väliseinästä nälkiintyneinä ilman emoa. Aluksi niiden kunto näytti olevan paranemaan päin ja ne kasvoivat tasaista vauhtia.
Pennut olivat kuitenkin liian sairaita ja neljästä sisukkaasta taistelijasta yksikään ei selvinnyt.
Yllätyspentu
Myös yksi koiranpentu on ollut kotia etsimässä.
Meille soitettiin koirasta, joka piti saada pitovaikeuksien vuoksi uuteen kotiin.
Olimme sen omistajien kanssa sopineet tuontiajan sulkemisajan jälkeen. Kun koiraa sitten tuotiin, oli mukana toinenkin uutta kotia tarvitseva koira. Se oli luovutusikäinen pieni pentu Niki. Oli sateinen ilta, eikä se osannut vielä itse mennä koppiin, joten se piti laittaa sisäpaikkaan yöksi. Nikin oli tarkoitus saada seurakseen tarhan vanhin asukas Ruusa, mutta tämän itsetietoisen teräsmummon hermot eivät pennun riehakkuutta kestäneet, eikä yhteiselo sujunut.
Ruusa sai palata omaan rauhaansa ja tilalle tuli tarhan toisiksi vanhin asukas Muska. Muska on suunnattoman äidillinen ja otti pienen Niki-neidin mielellään hoitoonsa. Ensimmäisen yön jälkeen Niki pääsi kotihoitoon paikkaan, josta se aina päiväksi tuotiin tarhalle takaisin Muskan hellään kuritukseen.
Vanhat rouvat
Siro ja ystävällinen karhukoira-sekoitus Ruusa on 10-vuotias ja on ollut tarhalla kodittomana pitkään. Se on korkeasta iästään huolimatta kaikin puolin hyvässä kunnossa ja etsiikin kotia, missä se saisi elää niin kuin mikä tahansa nuorempi koira. Ruusa pitää kaikesta tekemisestä ja haluaa päivittäiset lenkkinsä. Se rakastaa leikkejä ja leluja, etenkin vanhan jalkapallon raatelu on mieluista puuhaa.
Kun Ruusa tuli tarhalle, oli se heti kuin kotonaan. Se piti muista koirista ja meistä ihmisistä. Kaupunginpieneläinklinikka ja eläinlääkäri piikkeineenkin olivat sille vain mukavaa vaihtelua. Lääkärin syöttäessä sille herkkuja, se näytti meille kaikki hienot temppunsa. Erikoistemppuna se osaa istua paikallaan etutassut ilmassa, aivan kuten sirkuskoirat.
Muska
Pian 7-vuotias Muska on ollut tarhalla pisimpään.
Tullessaan se oli reilusti ylipainoinen ja se joutui heti dieetille. Muska lihoo helposti ja sen vuoksi tarvitsee painon tarkkailua ja paljon liikuntaa.
Painon pudottua Muska steriloitiin vaikeiden valeraskauksien takia.
Toisten koirien kanssa Muska ei tule toimeen, mutta kissoista se pitää. Ihmisille se on kiltti ja sitä pitäisi jatkuvasti huomioida ja rapsuttaa.
Mini
Uusin koditon koira on Mini. Sekin on 7-vuotias.
Mini on pienikokoinen ja herkästi haukkuva. Se on asunut omakotitalossa eikä haukkumisen takia välttämättä sopisikaan kerrostaloon. Aivan pienten lasten seuraksi Mini ei sovi, mutta isommat lapset se hyväksyy. Mini on aina iloinen ja hyväntuulinen.
Sekä Muska että Mini ovat vaihtaneet kotia jo kahdesti. Molemmat ovat ensimmäisessä kodissaan saaneet pentuja ja eläneet oman onnensa nojassa. Ne ovat vähään tyytyväisiä ja arvostavat kaikenlaista huomiota. Uudelta kodilta vaaditaankin kärsivällisyyttä ja ymmärrystä mahdollisten huonojen muistojen noustessa pintaan.
Kaikki nämä vanhat rouvat ansaitsevat vihdoin sen viimeisen pysyvän kodin.

------------------------------------------------------------------



Metsästyskoiran arvo
Olemme viimeaikoina useaan otteeseen törmänneet hyvin kummalliseen käsitykseen metsästyskoirista ja niiden tarpeista. Monien mielestä esimerkiksi ajokoiraa, saksanseisojaa tai hirvikoiraa ei saisi lainkaan silittää, rapsuttaa tai muuten huomioida. Koiran pitäisi kuulemamme mukaan asua kesät, talvet ulkona häkissä tai talon takana köydessä kiinni kaukana ihmisistä. Sisälle taloon koiraa ei saisi päästää. Tämä kaikki vain siksi, että koira osaisi metsästää. Jotkut luulevat, että koira joka on jalostettu nimenomaan metsästämään, voisi menettää nämä vahvat vaistonsa saadessaan viettää normaalia kotikoiran elämää.
Metsästyskoirat ovat älykkäitä, monipuolisia, kestäviä sekä nopeita oppimaan ja ne tarvitsevat paljon aktiviteettia pysyäkseen tyytyväisenä. Aivan kuten urheilijan täytyy harjoitella pystyäkseen huippusuoritukseen, täytyy myös koiran kuntoa huoltaa. Ympäri vuoden häkissä elävien koirien kestävyys ei tietenkään voi olla samaa luokkaa kuin niillä, jotka pitävät kuntoaan yllä muiden harrastusten, oikeanlaisen ravinnon sekä erilaisten virikkeiden muodossa.
Koiran, joka todistaakseen arvonsa joutuu tekemään työtä ihmistä varten, kuuluisi saada vaivoistaan palkaksi vähintäänkin laadukas ja mielekäs elämä.
Toimelias Roki
Roki on juuri kaksi vuotta täyttänyt karkeakarvainen saksanseisoja uros. Saksanseisoja on malliesimerkki metsästykseen jalostetusta koirarodusta. Tällaisen koiran saadessa ansaitsemansa määrän tekemistä voi niiden kanssa elää tasapainoista arkielämää, siinä missä muunkinlaisten koirien kanssa ja asua vaikkapa kerrostalossa, kuten Roki on asunut edellisen perheensä kanssa. Roki on tottunut kissoihin ja onkin luonteeltaan hyvin avoin, seurallinen ja hellyydenkipeä. Toisten urosten kanssa Roki ei tule toimeen ja on muutenkin keskivertoa kovempi luonne. Ulkomuodoltaan Roki on lihaksikas ja komea ilmestys.
Roki tuli tarhalle omistajan elämän muutoksen takia, minkä vuoksi aikaa ei enää olisi riittänyt koiralle entiseen malliin. Se on kodista missä koira on saanut paljon huomiota ja seuraa. Sen kanssa on jokapäiväisen lenkkeilyn lisäksi harrastettu muun muassa valjakkohiihtoa, lisäksi Roki on hyvin peruskoulutettu. Se on ollut aina isäntänsä mukana ja saanut juosta vapaana. Kesät Roki on viettänyt mökillä uiden ja talvisin harjoitellut ahkion vetämistä. Tämän kaiken lisäksi Rokin kanssa on metsästetty, jolloin koira on päässyt käyttämään voimakasta metsästysviettiään.
Roki etsii kotia missä sen kanssa harrastetaan ja vietetään aikaa.
Vaimoa etsimässä
Koiratarhalla on jo vuosia ollut kanoja ja kukkoja. Viime talvena tarhan pitkäaikaiset asukkaat Urho-kukko ja viisi kanaa hävitti minkki-pariskunta. Minkit saatiin kiinni, mutta liian myöhään.
Maaliskuun lopulla eräs mies oli saanut syntymäpäivälähjaksi kukon, eikä hänellä ollut sopivia tiloja linnun pitoon. Niinpä komea ja kirjava kukko muutti tarhalle asumaan. Tällä hetkellä se elää kanalassamme yksin, mutta toivoo jossain vaiheessa saavansa kanoja seurakseen.

------------------------------------------------------------------

Romi ja Jami - lempeät jättiläiset
Viime kuun aikana tuli tarhalle kodittomaksi kaksi nuorta herraa, Romi ja Jami.
Romin tarhalle tulosta keskusteltiin eräänä sunnuntaina puhelimitse useampaan kertaan. Omistaja halusi luopua koirasta ja sen oli tarkoitus tulla tarhalle jo myöhemmin samana päivänä. Aika kului, mutta mitään ei kuulunut, joten soitimme omistajille. Omistaja kertoi koiran jo saaneen uuden kodin naapurista. Myöhemmin illalla saimme jälleen puhelun, tällä kertaa soittaja oli naapuri, joka ei pystynytkään koiraa hoitamaan. Lopulta Romi tuli tarhalle naapurin ystävän toimesta,

Romi siis vaihtoi kotia kaksi kertaa saman päivän aikana. Syynä molempiin luopumisiin oli koiran suuri koko ja näin ollen sen suuret voimat.

Koska emme tienneet paljoakaan Romin taustasta, soitimme pieneläinklinikalle, jossa Romi oli pentuna käynyt. Klinikalta saimme kuulla Romin emän olevan saksanpaimenkoira ja isä jonkun toisen suuren rodun edustaja. Romi muistuttaa kovasti saksanpaimenkoiraa, mutta on kookkaampi ja laiskempi, lisäksi sillä on varpaiden välissä ihopoimut eli räpylät.

Luonteeltaan se on tasapainoinen, hyväntahtoinen ja erittäin hellyydenkipeä. Sisätiloissa se on oikea sohvaperuna, lenkilläkään se ei juuri vedä, vaikka välillä innostuukin riehumaan ja repimään hihnaa. Minkäänlaista koulutusta Romilla ei ole.

Koditon Jami

Muutama viikko Romin tulon jälkeen toi oman lisänsä nuorten urosten raskaaseen sarjaan rottweiler-saksanpaimenkoira-sekoitus Jami. Se oli meille jo ennestään tuttu oltuaan muutaman kerran karkuteillä, jolloin se on poliisikyydillä päässyt löytökoirana tarhalle. Jami on kovin riehakas, mutta kuitenkin kiltti ja hyväluonteinen. Kun omistaja sitten soitti ja kertoi, että koirasta on luovuttava, oli meille helppo päätös ottaa se tarhalle uutta kotia etsimään. Myöskin Jamin tapauksessa luopumisen syynä oli suuren koon ja kouluttamattomuuden yhdessä aiheuttamat monet ongelmat.

Jami on ollut samassa kodissa pennusta asti ja siitä on pidetty hyvää huolta. Liikunta on kuitenkin ollut lähes olematonta koiran hallitsemattomuuden vuoksi, samoin koulutus on jäänyt täysin. Jami on vielä Romiakin suurempi ja voimakkaampi, eikä itse aina ymmärrä suuria voimiaan. Luonteeltaan se on hyvin innokas sekä nopea oppimaan ja pitää kaikesta tekemisestä. Jami on myös sosiaalinen ja tulee hyvin toimeen muiden koirien kanssa.

Väärä koira, väärässä kodissa

Sekä Romin että Jamin tapauksessa on yliarvioitu omat voimat ja kyvyt hallita suurta, voimakasta koiraa. Usein tämän tyyliset koirat ajautuvat elämään rajoitettua ja virikkeetöntä elämää, joka ilmenee levottomuutena, kärsimättömyytenä ja vaikkapa kodin tavaroiden tuhoamisena. Useinmiten omistaja jossakin vaiheessa kyllästyy jatkuvaan epätoivoon ja siitä eroon päästäkseen luopuu koirasta. Usein tällaisissa olosuhteissa myös koiran sosiaalinen kasvatus jää liian vähäiseksi, jolloin koirasta saattaa tulla arka, pelokas ja joskus jopa aggressiivinen muita koiria sekä ihmisiä kohtaan. Romin ja Jamin kohdalla on näiltä ongelmilta onneksi vältytty, mutta silti molemmat edelleen vaativat sosiaalistamista sekä yleistä perus- ja tapakoulutusta. Molemmat pojat toivoisivat pääsevänsä viettämään tavallista koiranelämää tasavertaisina perheenjäseninä.

------------------------------------------------------------------



Pieni mutta pippurinen Pepe
”Otimme kahdeksan vuotta sitten tiibetinspanieli uroksen, Pepen.
Alku meni ihan hyvin, kävimme koirakoulussa ja yritin taitojeni mukaan kouluttaa häntä. Jossain vaiheessa Pepe alkoi pikku hiljaa pomottaa ja on tehnyt sitä koko tämän ajan. En sitten tiedä teinkö minä jotain väärin vai onko se sitten hänen luonteensa, mutta hän alkoi vahtia ihmisiä, leluja, makupaloja ym. ja jos teit väärän liikkeen kävi kiinni jalkaan tai käteen niin vieraita kuin omiakin. Ei aina mutta silloin kuin vähiten odotit eli on aika arvaamaton. Oikealla koulutuksella olisi ehkä saanut kitkettyä huonon käytöksen tai sitten ei, en tiedä, mutta hankala hänen kanssaan on elää.
Meille syntyi kesällä vauva ja huoleni on nyt se milloin Pepe hyökkää vauvan kimppuun, koska on tosi mustasukkainen. Minua Pepe on nyt muutaman kerran näykkäissyt ja kun komennan koiraa niin vauva pelästyy ja itkee. En haluaisi että lapseni alkaa pelkäämään koiria. Lapsiperheeseen Pepe ei sovi, mutta ehkä jollekin joka tietää miten tuollaista koiraa käsitellään ja osaisi sitä kouluttaa. Meistä ei siihen ollut eikä ole.”

Usein koirasta luovutaan erilaisten selvitettävissä olevien ja jopa keksittyjen syiden varjolla. Pepen tapauksessa meitä kuitenkin lähestyttiin täysin rehellisesti ja perustellusti. Koiraa on todella yritetty saada ruotuun siinä onnistumatta. Pepe ei kuitenkaan ole ”luonnevikainen” ja on myöskin fyysisesti terve. Ensimmäisessä perheessä tilanne vaan oli päässyt liian pahaksi ja luottamus molemmin puolin kadotettu.

Sopeutuminen tarhalle

Eräänä aamupäivänä Pepe sitten tuli tarhalle. Tähän molemmat osapuolet olivat valmistautuneet pitkillä puhelinkeskusteluilla. Aina kun lemmikistä joudutaan luopumaan on tunnelma haikea ja niin oli tässäkin tapauksessa. Pepe ei tapahtumasta ollut kovinkaan kummissaan vaan tutki toimiston läpi ja oli muutenkin hyvin rohkea. Pian omistajien lähdettyä koira pääsi tutkimaan muuta tarhaa ja oli heti kuin kotonaan. Eikä välittänyt naapuripaikan Olliestakaan.

Ensimmäisen viikon Pepe oli vieraskorea eikä ollut lainkaan huonokäytöksinen. Totuttuaan täysin tarhaelämään on nyt muutamia kertoja hyökkäillyt ja yrittänyt näykätä, yleensä ruokaan liittyen. Viikon ajan Pepeä on ruokittu ainoastaan suoraan kädestä ja tämä on jonkun verran tasoittanut hänen käytöstä.

Hyvää hoitoa

Pepe on siis 8-vuotias tiibetinspanieli uros, joka nyt etsii osaavaa ja kärsivällistä kotia jossa ymmärretään koiraa koirana. Kokemus tämän tyyppisissä ongelmissa voisi olla hyväksi. Pepe on käynyt koirakoulussa ja osaa peruskäskyt. On yleensäkin hyvä muistaa vähintään peruskouluttaa koiransa. Myöskin pienet koirat ovat koiria ja näin ollen vaativat saman määrän aikaa ja rajoja kuin isommatkin. Pepen terveydestä on aina huolehdittu hyvin ja hänet on kastroitu sekä rokotettu ja madotettu säännöllisesti. Rokotuksen tärkeyttä ei pitäisi milloinkaan aliarvioida. Aina silloin tällöin pääsee juuri näiden rokottamattomien eläinten kautta leviämään vaarallisia tautiepidemioita. Tuskin kukaan haluaa ainakaan oman koiransa sairastuvan parvoon tai penikkatautiin. Tänä vuonna olemmekin aloittaneet kodittomien koiriemme ja kissojemme rokottamisen, joten tästä lähtien uusiin koteihin lähtevät eläimet ovat rokotettuja.

------------------------------------------------------------------